sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Se viimeinen tusina

Meillä takkuaa viimeisten Niemen laatikoiden purkaminen. Se viimeinen tusina. Ne laatikot, joiden sisus ei täsmää ulkopuolen tekstiin ja joissa tuntuu olevan ihan satunnaista sekalaista tavaraa. Mutta myös se kadonnut toinen villasukka tai lasten lempikirja. Eli ihan ei voi roskiinkaan kipata.

Viikonloppuna ollaan purettu laatikoita. Mä olen maalannut yhtä talon mukana tullutta kaappia. Alusvaatteet ovat yhä kokonaan kadoksissa. Kokonainen muuttolaatikollinen. Sen täytyy varmaan olla tässä viimeisessä tusinassa ja laatikon päällä lukee jotain muuta. Mutta hyvin olen pärjännyt vähemmälläkin... Mies haki Ikeasta toisen vaatekaapin lastenhuoneeseen, kahteen kaappiin mahtuu neljän lapsen vaatteet. Talon ongelma on niukat säilytystilat. En haluaisi tänne kovin montaa ikeatyyppistä säilytyskalustetta, mutta ne ovat edullisia, linjakkaita ja käteviä... Katsotaan sitten remontin jälkeen uudelleen. Meillä on lähes puolet tavaroista paketoituina ja esimerkiksi kaikki kirjat laatikoissa. Ne puretaan aina sitä mukaa, kun k.o. huone valmistuu. Vain lastenkirjoista purettiin osa lastenhuoneeseen.

Meillä asuu home. Nimittäin suihkussa. Oltiin ajateltu aloittaa remppa keittiö-olohuoneesta, mutta suihku päätti meidän puolestamme. Se on NIIN hirveä, että tekisi mieli mennä suihkuun saappaat jalassa ja kumihanskat kädessä. Seinät ruskearaidallista muovitapettia, lattiakin ruskea. Puuralli, jonka alta mies pesi hurjan määrän moskaa, ja lämminvesivaraaja, johon mahtuu ehkä kahden ämpärillisen verran kuumaa vettä. Tähän saakka lämmin vesi on joka kerran loppunut suihkussa hoitoaineen kohdalla. Tänään käytiin pesulla koko perhe paikallisessa uimalaitoksessa. Toki myös siksi, että lapset pääsivät pitkästä aikaa uimaan.


Meidän kodin helmi, THE SPA!


Ja glamuurintäyteinen, viehättäväntuoksuinen WC. Onneksi meillä on toinen. Siistimpi.

Rempan alkua joudutaan odottamaan käyttötarkoituksen muutoksen ja muutostyöluvan verran. Kaupunki on myös kaavoitellut näitä nurkkia ja ehdotelma on lähdössä lausuntokierrokselle. Suunnittelevat haukkaavansa osan meidän tontista. Mutta mies kävi perjantaina kunnantoimistossa ja ainakin toistaiseksi keskusteluyhteys oli järjellinen ja vastapuolet ehdotukset ihan hyviä meidänkin näkökulmasta. Pitää vaan sopia kuka piirtää meille muutoskuvat sekä rakennukseen, että tonttiin. Meillä on tässä tontilla rasitteena muutama kulkuväylä ja parkkipaikka. Kulkuväylästä osan voisi mahdollisesti ohjata toisaalle. Homma vaatii hyvän ehdotuksen, jos haluamme saada sen läpi.

Illalla viimeksi lapset ja mies katsoivat Peppiä, kun minä maalasin. Jäätiin miettimään kasvaako meidänkin pihassa limonadipuu!

3 kommenttia:

  1. Tsemppiä ja jaksamista!! Teille on varmasti tulossa ihana koti, ja senhän sinä tietty näet jo valmiina silmissäsi. Lapset ovat tuossa iässä siitä kiitollisia kapistuksia, että he ovat onnellisia jos heidän vanhemmatkin ovat. Riippumatta ympäristöstä. Odottelen innokkaasti lisää kuvia hirsilinnastanne :)

    VastaaPoista
  2. Onko uudessa kodissa asuttu juuri vai onko se ollut tyhjillään? Minkäkokoinen tontti on?

    Tsemppiä urakkaan, jään mielenkiinnolla seuraamaan!

    VastaaPoista
  3. Asuinhuoneistossa, jossa me nyt asumme, oli vuokralaiset viime juhannukseen saakka. Ilmeisesti lähinnä kesäasukkaina. Jossain kohtaa siellä on käsittääksemme asunut pitempäänkin joku vanhapoika.

    Liikehuoneistossa on ollut vaihtelevasti mm. kahvilatoimintaa, muttei enää muutamaan vuoteen.

    Tontti on puolisen hehtaaria, mutta siinä on niitä rasitteita. Puutarha on juuri meille sopiva kompakti.

    VastaaPoista

Olen todella iloinen, että jätät kommentin!